lauantai 9. tammikuuta 2010

Kukkahuivit - платки



Kun kesällä 1997 oli Pietarissa kielikurssilla, ostin Katariinan palatsista komean kukkahuivin. Osaksi leikilläni, koska se oli "venäjänopiskelijan pakollinen varuste", osaksi siksi, että se vain oli niin vastustamattoman kaunis. Seuraavana talvena huomasin että se oli myös hyvin lämmin.

Kun seuraavan vuoden syksynä palasin Pietariin, alati vaaniva keräilyvimmani iski. Silloin Pavloposadskaja platočnaja manufakturan huiveja vielä myytiin useassa kirjakaupassa Nevskij prospektin varrella (hinnat olivat niissä noin puolet siitä mitä huiveista pyydettiin edelleenkin Verikirkon takana sijaitsevalla matkamuistotorilla) ja niitä alkoi huivi kerrallaan tarttua mukaan. Pieniä, keskikokoisia, isoja, mustia, punaisia, vihreitä... Kun palasin lukukauden päätyttyä kotiin, matkalaukussani oli seitsemän huivia.

Myöhemmin sain pari lisää anopiltani, ja jokaiselta Pietarin matkalta olen palannut vähintään yhden uuden huivin kanssa.

Nykyään huiveja on entistä vaikeampi löytää. Suosikkimyymäläni Nevskillä on kadonnut uudistusten (lue: ketjukahviloiden ja merkkikauppojen) alle ja kirjakaupat eivät enää juuri myy niitä. Matkamuistomyymälöissä ne ovat kalliita, ja esillä on usein vain kaikkein suurimpia ja silkkihapsuisia (= kalliimpia) huiveja. Itse olen visusti pitäytynyt villahapsuisissa, ja viime matkalla niitä piti varta vasten kysyä, mutta löytyihän niitäkin pahvilaatikosta tiskin alta.

Huiveja on tällä hetkellä viisitoista ja kyllä, käytän niitä kaikkia. (Kuten hajuvesiänikin, joita minulla on vielä enemmän, mutta niistä lisää joskus toiste...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti